Nimi: Mirja Kurri
Ammatti: Kuvataiteilija
Prosessi: Yhden yksityisnäyttelyn elinkaari
Nettisivut: mirjakurri.wordpress.com


Missä työskentelet?
Teen taiteellista työtä pääasiassa kahdessa paikassa: työpisteelläni Tampereen Taidehallilla ja Tampereen Taiteilijaseuran metallipajalla. Taidehallilla teen toimistohommia, lähinnä suunnittelutyötä ja hakemuksia, mutta tärkeintä työhuoneessa minulle on sosiaalisuus. Saan toki näitä töitä tehtyä kotonakin, mutta jos tarvitsen neuvoja tai tukea, tai ihan vaan toisen ihmisen läsnäoloa, löytyy sitä yleensä Tampereen Taidehallilta. Kotona tuppaa häiritsemään myös tiskit, pyykit ja liian mukavat olot.

Toinen työhuoneeni, where the magic happens, on Tampereen Taiteilijaseuran metallipaja. Taidekeskus Mältinrannassa sijaitsevassa yhteiskäyttöön tarkoitetussa metallipajassa työskentelee hyvin harvoin ketään muita. Itsekin vuokraan pajaa vain tarpeen mukaan. Työtahdin ollessa kiireisimmillään on ihana levittäytyä tulityötilaan ja jatkaa seuraavana päivänä siitä, mihin edellisenä iltana on jäänyt. Hyvä minulle, mutta toisaalta harmittaa, miten vähällä käytöllä hyvin varustettu paja on.

 

Miten aloitat?
Aloitan yleensä prosessin suunnittelun hyvissä ajoin. Rakastan kirjoittaa erilaisia listoja ja aikatauluja. Koko elämäni on aikataulutettuna tekstitiedostossa. Työstän myös teosideoita kirjoittaen, ja ihan vaan ajatellen. Piirrän hyvin harvoin luonnoksia.

Kun olen saanut aikatauluni huolellisesti suunniteltua, odotan viikkoja, lykkään ja viivyttelen, kunnes olen aikataulusta reilusti jäljessä. Sen jälkeen saan esim. influenssan ja olen jälleen viikon enemmän aikataulusta jäljessä. Sen jälkeen lamaannun liiasta kiireestä, ja ihan vaan lorvailen, koska mitä nyt yksi päivä tässä konkurssissa enää haittaa. Sen jälkeen siirryn työni ääreen, vaihdan työvaatteet päälleni ja pelaan ehkä bubble shooteria koko päivän. Sitten minä aloitan.

Ah, viime hetken paniikki, tuo rakkain muusani!

 

Kenen kanssa keskustelet työskentelystäsi prosessin aikana?
Eniten keskustelen työskentelystä puolisoni kanssa. Keskustelu on helppoa, koska myös hän on kuvataiteilija, joten ymmärrämme hyvin sekä toisiamme että työnkuvaamme liittyviä haasteita. Autamme myös toisiamme näyttelyiden ripustuksissa. Siinä on kyse paljon muustakin kuin teosten ruuvaamisesta seinään, mutta kukaan ei ruuvaa niin hyvin kuin hän.

Toinen tärkeä tuki on ystäväni ja kollegani, jonka kanssa käymme silloin tällöin pitkillä kävelyillä. Näillä kävelyillä saa tuuletettua ajatuksia ja jaettua työhön liittyviä psyykkisiä paineita. Meillä onkin ollut näyttelykierrot kivasti synkassa, joten ymmärrys ja kannustus on ollut molemminpuolista ja ehkä siksi juuri niin hyvää. Mutta miksi neuvon toisin kuin teen?

Kolmantena jo aiemmin mainitsemani Tampereen Taidehalli. Pyysin työhuonekaveriani myös auttamaan videoteoksen kuvauksessa. Taidehallilta löytyy paljon erilaista osaamista ja hiljaista tietoa. Välillä on hyvä tiedostaa, että jossain asioissa joku muu on parempi eikä kaikkea kannatakaan tehdä itse.