1. JULKAISU

 

Eräänä päivänä katselen lempparitaiteilijani Seppo Similän töitä internetistä ja silmään pistää maalausten alakulmissa olevat signeeraukset. Mietin, että teosten signeeraaminen on niin out nykyään.

 

Esimerkki kuva (Juhani Palmun maalaus):

 

Mitä enemmän signeeraamista ajattelee, rupeaa kuva näyttämään tältä:

 

Signeeraaminen on jollain tapaa yhtä mautonta kuin Ai Weiwei imitoimassa kuollutta pakolaislasta rannalla https://goo.gl/images/2DVr8f.
Signeerauksen nähdessäni tulee samanlainen fiilis kuin katsoisin vaikka 5-vuotiaana piirtämiäni kuvia, joiden alakulmaan on huolella merkitty minun nimi ja mielellään myös ikä.
Taidekriisin iskiessä mietin, että onko taidekkin loppujen lopuksi vaan pelkkää sotkua ja se nimi siellä alakulmassa varsinainen ihastelemisen arvoinen asia?

 

Joskus lukion jälkeen olin vielä sitä mieltä, että haluaisin tehdä taidetta täysin anonyymina, koska se antaisi täyden vapauden tehdä mitä vaan henkilöitymättä.
Todellisuus osoitti, että esim. näyttely- ja apurahahakemuksia rustaillessa, sitä joutuu kuitenkin oman nimen alla toimimaan.
Toisaalta miksi piiloutumaan, jos on saanut aikaan jotain mistä olla ylpeä?

 

Kuitenkin ajatus tehdä taidetta omalla nimellä tuntui oudolta, koska taide on mulle eräänlainen fantaassiamaailma.
Melkein ammatikseen lempinimiä jakeleva Lauri, nimesi minut HEMULOORDIKSI.
Tunnistin itseni siitä välittömästi. En tiedä miksi sain kyseisen nimen, mutta hyvä niin, sillä nimeä ei oteta- se saadaan tässä maailmassa. (Veikkaan tosin, että hemuloordi on muunnos sen aikaisesta sähköpostiosoitteestani hemulotti@hotmail.com, joka puolestaan on ylä-aste ystäväni Ulpun keksimä ja viittaa artistiin nimeltä Helmut Lotti.…)

 

 

Oma mieli on siitä mielenkiintoinen verkosto, että yhtenä viikkona se on sitä mieltä, että taideteosten signeeraaminen on maailman oudoin juttu, mutta että jo heti seuraavalla viikolla tulen siihen lopputulemaan, että rupeampa signeeraamaan tekeleeni.

 

Niimpä myös HEMULOORDIN teoksissa tullaan jatkossa näkemään kirjainmytty tahi taiteilijuuttani edustava linnunpaska.

 

PS. Dalin henki vieraili meillä.