1. JULKAISU

Yhteistyö Minna Tervamäen kanssa. Taustaa.

Onneksi kukaan ei koskaan kertonut minulle taidekouluun pyrkiessäni, että kuvataiteilijan ammattiin kuuluu myös esiintymistä. Ei riitä, että teokset viedään esille näyttelyyn ja itse voi hiippailla takaisin työhuoneen suojiin, vaan täytyy myös olla läsnä ja kertoa niistä. Esiintyä. Ihmiset janoavat tarinoita teosten takana ja mieluiten kuulevat ne suoraan tekijän suusta. Olen vähitellen siedättänyt itseäni ja silloin tällöin pystyn jopa hetken nauttimaan niistä hetkistä, jolloin puhun töistäni yleisölle tai osallistun keskusteluun.

Minna soitti joskus syksyllä vuonna 2015 ja kysyi olisinko kiinnostunut yhteisteoksesta, jossa yhdistyy tanssi ja maalaus esityksen muodossa. Mietin onko minulla pokkaa maalata yleisön edessä, teki mieli kieltäytyä ja ehkä niin vähän jo teinkin. Lopulta päätin kuitenkin uskaltautua yhteistyöhön ja aloitimme puhtaalta pohjalta vailla minkäänlaisia ennakkoon tehtyjä määritelmiä. Ainoa tavoite oli esitys/esitykset vuoden 2016 lopulla Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa osana museon 10. juhlavuotta.

Emme tunteneet toisiamme entuudestaan, joten en tiennyt miten Minna normaalisti työskentelee ja millaista yhteistyö hänen kanssaan on. Tapasimme ensimmäisen kerran työhuoneellani Kalasatamassa ja tarkoitus oli kokeilla käytännössä miltä yhteinen tekeminen näyttää visuaalisesti. Löytää jokin yhteinen lähtökohta, josta voimme aloittaa. Videoimme kokeiluja ja vähitellen niiden myötä alkoi löytyä mielekäs tapa työskennellä. Yllättäen meillä molemmilla oli samanlainen ajatus prosessista, teos kaivetaan esiin työskentelyn kautta eikä mietitä liian valmiiksi etukäteen. Jos jokin ei toimi, pitää olla valmis luopumaan. Sovimme, että kaikki ideat kokeillaan käytännössä, kuvataan ja katsotaan miltä näyttää. Sen jälkeen nähdään toimiiko sellaisenaan vai pitääkö hyljätä tai mahdollisesti kehittää eteenpäin.

Haasteena itselleni oli esiintymisen lisäksi se, että teen pääosin esittävää tai esittävän ja ei-esittävän välimaastossa olevaa kuvaa. Oli lopputulos mitä hyvänsä, on työskentelyni lähtökohta yleensä aina esittävä. Aluksi mietimme, että maalaus jonka teemme yleisön edessä on esittävä. Hyvin pian kuitenkin kävi ilmi, että se ei toimi. Ei ainakaan sillä tavalla kuin olimme ajatelleet. Työskentelyn myötä tuntui luontevammalta ja kiinnostavammalta olla liikaa miettimättä valmista maalausta, vaan ennemminkin keskittyä välillämme olevaan vuorovaikutukseen ja kuvan logiikka muodostuu sitä kautta.

Yhteinen työskentely tuntui vapauttavalta. Olen aiemminkin työskennellyt muiden kanssa yhdessä, mm. videoteoksia tehdessäni. Lisäksi meillä oli vuoden 2009 vaiheilla kuvataiteilija Mi Dunckerin ja tanssija Anne Hiekkarannan kanssa yhteinen trashvirsibändi Succubussucs ja jopa esiinnyimme pari kertaa. Silti en voinut mitenkään tietää etukäteen onnistuuko yhteistyö Minnan kanssa vai ei. Onneksemme se sujui ja EMMAssa olleiden esitysten jälkeen halusimme jatkaa työskentelyä yhdessä ja kehittää teostamme eteenpäin. Nyt, pari vuotta myöhemmin, on käynyt ilmi, että teoksemme on ennemminkin jatkuva prosessi kuin jotain pysyvää. Esiinnymme välillä näyttäen sen hetkisen tilanteen, viimeksi Berliinissä tammikuussa 2018.

Tulevat esityksemme ovat Lontoossa Beaconsfield Galleryssa 15.6. ja Helsingissä Kaapelitehtaalla 24.8. ja 25.8.