1. JULKAISU

Maisemakoneen valmistus, osa 1
Viimeisin näyttelyni Helsingissä Lapinlahden galleriassa päättyi viime kuussa. Näyttelyn pääteos oli Vaiheinen-installaatio, jossa suuret reikävinyylikankaat muodostivat rauhalliseen tahtiin muuntuvia moirékuvioita työntölaitteiden avulla. Vaiheinen on vastapaino vuoden 2016 lopussa valmistuneelle Maisemakone-teokselle, jossa suuri ryijy pyöri ympäri vinhaa vauhtia. Pyörimisen aiheuttama liike-epäterävyys ryijyssä muistutti liikkuvan junan tai auton ikkunasta nähtävää pensasmaisemaa.

Junien ikkunoista kuvattuja maisemia jossain päin Eurooppaa.

Maisemakoneen idea syntyi jo vuonna 2008 kun opiskelin Skotlannissa The Glasgow School of Artissa. Kävin usein junalla Edinburghissa, ja rataosuus kaupunkien välillä oli paikoin hyvin pusikkoinen, pensaat melkein pyyhkivät junan kylkiä. Aloin miettiä miten tuon samanlaisena kaikkialla maailmassa toistuvan näkymän voisi toteuttaa itse. Olen kiinnostunut elokuvaa edeltäneistä mekaanisista laitteista, joilla tavoiteltiin liikkeen vaikutelmaa. Esimerkiksi teattereissa käytetty vaakasuoraan pyörivä taustamaalaus antoi lähtökohtia teokselle, jota pääsin lopulta toteuttamaan vuonna 2015, kun sain Taikelta kohdeapurahan teosta varten.

Ensimmäiset prototyypit olivat käsikammella tai sähköporan avulla pyöritettäviä pieniä laitteita. Maisemaksi suunnittelin ryijyn, joka tehtäisiin monenpituisista langoista, jotta vaikutelma olisi mahdollisimman kolmiulotteinen.

Liike-epäterävyyteen tarvittavaa vauhtia sekä ryijyn materiaaleja ja värejä pystyi jo testaamaan jo ensimmäisellä käsikäyttöisellä prototyypillä.

Tiesin jo varhaisessa vaiheessa, etten pystyisi tekemään kaikkea itse. Löysin apuun Eetu Huhtalan ja Felipe de Avilan, jotka alkoivat suunnitella suuremman teoksen runkoa ja tekniikkaa. Yhteistyön alussa ei ollut vielä selvillä, kuinka suurena teoksen lopulta voi toteuttaa. Valtavan ryijyn valmistaminen veisi kuitenkin aikansa, joten siinä oli päästävä alkuun jo ennenkuin rakennesuunnitelmat olivat valmiit.

Tilkut
Perinteinen ryijyn valmistus kangaspuilla ei olisi ollut mahdollista mm. siksi että ryijystä olisi tullut liian painava. Tein ryijyn ompelemalla neulelankoja kiinni pohjakangastilkkuihin. Koska ryijyn lopullinen koko ei ollut vielä tiedossa, tilkkuja voisi tarvittaessa yhdistää usealla tavalla. Lopullisessa ryijyssä on yhteenommeltuna 30 tilkkua. Yhden tilkun koko, noin 140 x 45 cm, määräytyi siitä minkä kokoista tilkkua voisi vielä kohtuullisen helposti käsitellä ompelukoneella.

Tilkkukartta, joka muuttui työn edetessä ja tilkkumäärän kasvaessa.

Pohjatilkuista oli tärkeä saada täsmälleen samankokoiset, joten tilkut leikattiin kangasrullasta Uusix-verstaan ompelimossa kankaankäsittelyn ammattivälineillä. Ompelimossa tehtiin tilkkuihin myös apupisteet, joiden avulla tehtiin viivoitukset, joiden mukaan lankaniput ommeltaisiin tilkkuihin, ja tilkut kiinni toisiinsa.

Kankaiden käsittelyä Uusixin ompelimossa.

Langat
Lankojen valinnan lähtökohtana oli kesäinen junaradanvierustan maisema, värit, joita voisi nähdä junan kiitäessä läpi tiheän puuston ja pensaikon. Käytin vihreän, ruskean ja sinisen eri sävyjä. Ylälaitaan tuli sinistä, kuin taivas pilkahtelisi puiden lomasta, ja alalaitaan enemmän tummempia ja ruskeita sävyjä maan ja oksien kaltaisesti.

Ostin neulelankoja eri kaupoista ja tilasin niitä nettikaupoista. Hankin myös neulottuja vaatteita ja huiveja käytettyjen vaatteiden tukkumyynnistä, ja sain neuleita Kierrätyskeskukselta lahjoituksena. Osa näistä purettiin ja käytettiin ryijyn lankamateriaalina. Kaikkiaan teoksessa lienee 20-30 eri lankasävyä. Neulelankoja pyöriteltiin sormien ympärille nipuiksi. Lankaniput kerättiin riveihin laatikoihin, samanväriset niput omiin laatikoihinsa, jotta niitä olisi helppo poimia sommitteluun. Näissä lankojen käsittelyvaiheissa apunani oli Uusix-verstaan pakkaus- ja postitusosaston reipas väki.

Lankoja tarvittiin hurja määrä, rullakoittain. Kaljalaatikot osoittautuivat hyviksi lankojen käsittelyssä.

Värisommittelu ja ompelu
Tilkkujen värit oli sommiteltava siten, että niitä saattoi yhdistää usealla eri tavalla, eikä niissä silti näkyisi selviä vaaka- tai pystylinjoja, jotta ryijy näyttäisi yhtenäiseltä myös Maisemakoneen ollessa pysähdyksissä. Vasta koneen rungon koon, ja siten myös ryijyn mittojen varmistuessa, saatoin päättää kunkin palan lopullisen paikan, ja liuttaa värejä suunnitellummin tilkkupalasta toiseen.

Vasemmalla: Tässä ladotaan kahden päällekkäisen tilkun värejä yhtä aikaa. Sivuilla jo ommeltuja tilkkuja, joiden väliin uudet tilkut ovat tulossa. Oikealla: Lankojen ompelua pohjatilkkuun.

Valmiit lankasommitelmat ommeltiin tilkkuihin riveittäin malliviivoja seuraten. Valmiiden tilkkujen lankaniput leikattiin auki saksilla. Kaikkien 30 tilkun valmistuttua ompelin ne yhteen muutamaan isompaan palaan, jotka sitten taas yhdistin toisiinsa.

Valtavan ryijymassan käsittely oli oma operaationsa.

Jännittävä Maisemakone-kertomus jatkuu seuraavassa postauksessa!