2. JULKAISU

Palattuani Suomeen nyt vuodenvaihteessa aloin selvitellä mahdollisia toteuttajia neonvalo-tekstille ja tutkia tekniikkaa tarkemmin. Sain kuulla, että ainakin Suomessa suositaan ulkotiloissa perinteisen neonputken taivuttelun sijaan LED-tekniikkaa, joka kaukaa näyttää saman tyyppiseltä, mutta vie paljon vähemmän sähköä, eikä ole niin herkkä menemään rikki. Nämä on tärkeitä asioita koska julkisesta teoksesta toivotaan yleensä mahdollisimman huolto-vapaata, eikä se ole taiteilijankaan etu, että sanoihin pohjaavasta teoksesta joku kirjain tai sana ei joku päivä palakaan.. Valomainosten toteuttajalla, jonka luona kävin tutustumassa, oli oikein salkku jolla mulle esiteltiin erilaisia valokirjaimia.

Mun mielestä tuo D kirjain näytti ihan hienolta, varsinkin kun ottaa huomioon, että teosta tarkastellaan 5-30 metrin päästä. Tarkoitus ei olisi feikata neonputkea, vaan toteuttaa saman tyyppinen, ohut viiva, joka mukailee käsin kirjoitetun tekstin kynän viivaa. Tosiaan, teksti teoksessa on käsialakirjoitusta, eli isoksi suurennettua käsialaa. Alustavassa ideassani kirjainten korkeus on noin 30 cm luokkaa, ja sanoja on 10-15 riviä, eli tekstiä on aika paljon. Jään miettimään tekniikkaa, ja tutkin vielä Tampereella vastaan tulleita valotekstejä, ja etenkin käsialaa jäljitteleviä.

”Huolettomaksi” tarkoitettua käsialatekstiä on yritysten logoissa nykyään niin paljon, että alan miettiä, veisikö tämä tekniikka teostani liikaa mainosmaailman estetiikkaan, ja miten se kestää aikaa.