2. JULKAISU

Ennen kuin aloitan varsinaisen “maalaamisen” valmistan pohjan, kuten kuka tahansa taidemaalari. Käytän peltiä ja huonekaluputkea sen tukemiseen. Hitsaan kehikon ja pellin siihen kiinni. Olen kuitenkin jo luonnostellut teoksen pellille, jotta pystyn piilottamaan kiinnityskohdat kuvaan.

Teen kuvaan ääriviivat hitsaamalla. Vahvan ääriviivan vuoksi teoksiani onkin joskus sanottu sarjakuvamaisiksi.

Ihan kaikkia ammattisalaisuuksiani en aio paljastaa. En ole Bob Ross, valitettavasti… Mutta sen neuvon, että hitsatessa kannattaa liikuttaa koko kehoa eikä vain pelkkää kättä.

Huomatkaa kuvassa lämpöpatteri. Sitähän luulisi, että metallia sulatellessa tulee lämmin, mutta kun selkäpuolta kylmää.

Ääriviivojen jälkeen aloitan pellin kuumentamisen happi-asetyleeniliekillä. Se on hidasta ja hienovaraista hommaa.

Liekillä polttamalla teen teokseen varjoja, mutta kuvaan tarvitaan myös valoa. Valon saa tarttumaan pellin pintaan hiomalla sitä oikealla tavalla. Teos elää, kun sen äärellä liikkuu. Kehotankin katsomaan teoksia enemmänkin kuin veistoksia.

Teokseni näyttävätkin valokuvissa paljon vaatimattomammilta kuin livenä, joten käykää Galleria Rajatilassa katsomassa. Ja Rajatilan yläkerrassa muuten myös Topi Juntusen näyttely Kuilu.