3. JULKAISU

Aamiaisen jälkeen siirrymme Kaisan ja Petterin kanssa kohti festivaalien myyntialuetta, jonne on varattu pöytä Suomen sarjakuvarintamalle. 15 minuutin kävelymatkan aikana takkimme kastuvat likimäriksi. Puhumme Pokémon Go -pelistä ja ajankäytöstä.

Ehdin istua alas vain hetkeksi ennen kuin on lähdettävä valmistautumaan esitystä varten. Tapaan viimeinkin haastattelijani tri. Mel Gibsonin (ei se Gibson), jonka kanssa olimme aloittaneet valmistautumisen jo muutama kuukausi sitten. Vihan ja inhon internetiä on käännetty vain pienen osan verran englanniksi sekä ranskaksi, joten teokseen piti tutustua hetki. Jännittää ja suuta kuivaa. Tarvitsen puolen tunnin esitystä varten ainakin kaksi pulloa vettä.

Sali täyttyy nopeasti ja esittelemme itsemme.
Saan kanavoitua tarpeeksi jonkinlaista maniaa, että esitys etenee hyvin ja saan vastattua tri. Gibsonin ja myös yleisön kysymyksiin. Kysymykset keskittyvät täysin odotetusti aiheeseen, mutta aloin ikävöidä Vehkoota. Kun esiinnymme yhdessä, minulle osoitetut kysymykset koskevat teknista toteutusta, kuvataiteilijan näkemystä ja teoksen visuaalisia ratkaisuja. Työjakomme on niin selkeä. Aikaa ei tunnu riittävän värimaailmasta tai työvälineistä puhumiseen, mutta huojennun koitoksen päättymisestä. Lopuksi kuulen useita pyyntöjä kääntää kirja englanniksi.

Sade ei tunnu lakkaavan. Tuuli piiskaa ihmisiä, koiria, rakennuksia ja puita. Lähdemme lounaalle luontoa pakoon käsikirjoittajani Jamien ja tämän perheen kanssa. Perheen kaksivuotias keskeyttää sopivin väliajoin työpuheet vuoroin itkemällä ja heittelemällä leluelefenttia. Kiitän häntä hiljaa mielessäni. Kellun yhtäaikaisesti yleisön mielenkiinnon jättämässä lämmössä että epämääräisessä tunteessa, että seuraavan kirjan pitäisi olla vielä parempi. Teknisesti? Sisällöllisesti? Aiheeltaan vielä merkittävämpi ja ajankohtaisempi? Mitä parempi tarkoittaa? Olenko kuitenkin taas kädenlämpöisen ok teoksen valmistumisen johdosta ja valmis palaamaan heti juoksupyörään miettimään, miten Seuraava Teos on vielä parempi kuin juuri valmistunut? Ja sitä seuraava, ja sitä seuraava. Tajuan olevani ahne.

Kaksivuotias päättää, että hän on syönyt ja levitellyt ruokaansa tarpeeksi ja muistan, että minun pitäisi lähteä taas liikkeelle. Lupasin olla mukana festivaalien satelliittitapahtumassa, jonka sijaintia en tietenkään voinut selvittää etukäteen.