4. JULKAISU

Vaiheinen-installaation valmistus, osa 1
Viimeisin näyttelyni päättyi 11.3.2018 Lapinlahden galleriassa. Suurin teos näyttelyssä oli moiré-ilmiöön pohjautuva Vaiheinen-installaatio. En enää varmasti muista milloin ensimmäisen kerran kiinnostuin moirésta, mutta ajatus pulpahti taas pinnalle vuonna 2011 tehdessäni Ääret-teosta, jossa täytin galleriatilan tyllikangasverkostolla. Installaation keskellä kävelevä katsoja katosi asteittain kangaskerrosten muodostamaan usvaan. Huomasin että tyllikerroksissa muodostui myös moirékuvioita, ja ajattelin palata aiheeseen vielä jossain vaiheessa.

Ääret, 2011. Tyllikangas, teräsvaijerit ja vanttiruuvit, koko 12 x 10 m.

Edellisessä julkaisussa mainitsinkin että olin syksyllä 2015 kolme kuukautta Triangle-residenssissä New Yorkissa. Mielessäni oli että ehkäpä löytäisin reissussa jonkin sopivan materiaalin tai suunnan moiréteokseen. Trianglen kautta pääsin käymään Materials for the Arts -keskuksessa, jonne yritykset ja yksityisetkin lahjoittavat heille tarpeettomia tavaroita ja materiaaleja, joita taiteilijat saavat hakea ilmaiseksi. Eräällä vierailulla löysin keskuksesta isoja epämääräisen näköisiä säkkejä, joista paljastui raskasta verkkomaista kangasta, joka oli ilmeisesti ollut jossain automessuilla katoksena.

Studiotilani Triangle-residenssin Building bodies -tapahtumassa joulukuussa 2015.

Rakensin ison puukehikon, johon ripustin kankaat kahteen kerrokseen. Moirékuviot vaihtelevat kankaissa jo silloin, kun katsoja liikkuu kankaiden ympärillä, mutta halusin että myös kankaat itse liikkuisivat. Testasin kankaiden liikutteluun mm. tuulettimia, mutta huomasin, että hienoimmat kolmiulotteisen vaikutelman luovat moirékuviot sai työntämällä kankaita vastakkain. En kuitenkaan halunnut että katsojat liikuttelisivat kankaita itse. Keksin, että voisi koettaa löytää tai rakentaa laitteet, jotka työntävät kankaita.

Työntölaitteita suunnitellaan Hacklabilla, materiaaleina mm. karamoottorit.

Palattuani New Yorkista aloin rakentaa Maisemakone-teosta, joka oli tulossa marraskuun 2016 näyttelyyn Jätkäsaaren Huutoon. Suunnittelin alunperin, että myös moiréteos olisi tullut samaan näyttelyyn. Valmista ratkaisua työntölaitteiksi ei löytynyt, varsinkin koska halusin että laitteiden työnnön pituus ja vauhti, ja siten moirekuvioiden koko ja liikkeet, olisivat säädettävissä. Löysin työntölaitteiden rakentajaksi yhteisöllisen työpajan Helsinki Hacklabin väkeä. Kun Maisemakoneen mittakaava lopulta hahmottui, päätin että se saa olla ainoa teos Huudon näyttelyssä. Työntölaitteisiin palattiin vasta vuotta myöhemmin, kun sain näyttelyajan Lapinlahden galleriaan.

Kaksinkertainen reikävinyyli rakennustyömaan aidassa Pitäjänmäessä.

En löytänyt New Yorkin autokatoskankaan kaltaista materiaalia Suomesta, mutta keksin vaihtoehdoksi mm. suurissa ulkomainoksissa käytettävän vinyylin, jossa on reikiä, että tuuli menisi siitä läpi. Sain kierrätyskeskuksesta palan vanhaa ulkomainosta testeihin. Reikävinyyli on esim. verhokankaita raskaampaa, ja se roikkuu suorana ja rypyttömänä. Reikävinyyliä sai tukkumyynnistä 3,2 x 50 m rullissa, josta saisi suurenkin huoneen täyttäviä paloja ilman saumoja.

Vaiheisen vaiheet jatkuvat seuraavassa julkaisussa.