5. JULKAISU

Vaiheinen-installaation valmistus, osa 2
Alkuosa tarinasta edellisessä julkaisussa.

Vanhan ulkomainoksen palan ja viivottimen avulla selvitettiin moirékuvioihin tarvittavia työntöliikkeiden pituudeksia.

Testailin kahden rinnakkain roikkuvan reikävinyylin ominaisuuksia Lapinlahden näyttelyä varten samalla kun työntölaitteet valmistuivat Hacklabilla, itsekin rälläköin metalliosia. Laitteet suunniteltiin radio-ohjattaviksi, jotta niiden työnnön pituutta ja vauhtia voi säädellä langattomasti. Koska laitteet tarvitsevat vain virtajohdon, on niiden sijoittelu helpompaa myös tulevissa näyttelyissä ja erilaisissa tiloissa.

Työntölaitteiden viimeistelyä ja testausta Hacklabilla.

Hain alunperin näyttelyaikaa Lapinlahdesta, koska gallerian suurin huone sopi moiréinstallaatiolle hienosti, vinyylit sai koko huoneen korkuiseksi ja levyisiksi. Tilaan pääsee myös kahdelta suunnalta, eli teoksen pääsisi näkemään molemmilta puoliltaan. Luonteva sijainti kankaiden ripustukseen galleriassa oli kohta, josta oli jossain vaiheessa poistettu väliseinä ja lattiamateriaalikin vaihtuu. Kiinnitysrimat täytyi laskea valokiskojen alapuolelle, jotta reikävinyylit sai ripustettua seinästä seinään.

Työntölaitteisiin tehtiin säätöjä vielä gallerialla samalla kun rimoja kiinnitettiin kattoon.
Reikävinyylit piti trimmata tarkasti huoneen mittojen mukaan paikan päällä. Kuva: Inka Jurvanen.
Trimmauksen jälkeen vinyylit rullattiin uudestaan ripustusta varten. Rullaa avattiin sitä mukaa kun naulaus kiinni kattorimoihin edistyi. Samalla piti irroittaa vinyylin suojamuovia.

Tunne oli mahtava kun molemmat reikävinyylit lopulta roikkuivat rinnakkain huoneen täyttäen! Omalla työhuoneella en pystynyt näkemään tai testaamaan teosta lähelläkään lopullista mittakaavaa, oli vain luotettava ideaan ja uskottava että se toimii valmiina myös suuressa koossa.

Ikkunoita ja valoa vasten katsoessa vinyylikankaat näkyivät läpi. Työntölaitteiden puolelta näki valkoiset kankaat ja niiden moirekuviot, muttei huonetilaa tai ihmisiä kankaiden takana.

Työntölaitteille saa ohjelmoitua monta eri vaihetta, jossa niiden työnnön pituus ja nopeus voi vaihdella. Nämä liikkeet siis määrittävät moirékuvioiden muodostumisen vinyyleissä. Kummallakin työntölaitteella on oma ohjelmointinsa, ja suurimman osan ajasta ne liikkuivatkin eri tahtiin. Vaiheisesta tuli puolivahingossa myös ääniteos, kun laitteilla oli eri nopeudella aina hieman erilainen ääni, ja kummankin laitteen äänet yhdistyivät tilassa.

Vaiheinen-installaation tavoite oli ottaa tila haltuun ja nostaa esiin kaikkialla arkipäivässä esiintyvä moiré-ilmiö uudessa mittakaavassa. Moirétta kutsutaan myös läikekuvioiksi. Lapinlahden gallerian rakennuksen historia entisenä mielisairaalana, ja siellä tapahtuneet monenlaiset mielenläikähdykset sopivat mielestäni hyvin teokseen ja sen psykedeelisinäkin nähtyihin kuvioihin. Jotkut katsojat sanoivat että teos vaikutti heihin vahvan fyysisesti. Muuntuvat moirékuviot näyttivät kolmiulotteisilta, ja vaikuttivat tulevan katsojaa kohti. Kuviot myös hämärsivät katsojan havaintoa vinyylien etäisyydestä ainakin kun seisoi niitä lähellä.

Vaiheinen on tulossa vielä kahteen näyttelyyn vuoden 2018 aikana. Toukokuun lopussa alkaa näyttely Uusi kipinä -galleriassa Lahdessa, ja marraskuussa Kaapelitehtaan Muu-galleriassa. Kumpikin tila on hyvin erilainen kuin Lapinlahdessa, ja jo senkin vuoksi pyrin kehittämään teoksesta uudet versiot tuleviin näyttelyihin.

Kotisivuillani löytyy kuvia Vaiheisesta, toivottavasti saan kevään mittaan myös editoitua videon teoksesta.