3. JULKAISU

OSA 3

Vaikka itse led-nauha onkin kiinalaista massatuotantoa, itse valokuva ja kehys tehdään parhaalla mahdollisella laadulla. Kävelen Tammelan Malkkiin. Teetimme siellä Tomas Reganin kanssa yhteisnäyttelyymme useita kehyksiä ja ne olivat todella hyvälaatuisia. Ideana on tehdä yksi tai kaksi prototyyppiä, joista otan tuotekuvat joilla myydä teoksia.

Kuvakaappaukset videotaideteoksistani ovat joko 16:9 tai 1:2.35 kuvasuhteessa. Niiden kooksi tulee joko 28x12cm tai 23x13cm. Kuvia on sekä pysty-, että vaakakuvia. Tämä tarkoittaa, että erilaisia malleja olisi neljä ja jos kehykset ovat joko mustia tai valkoisia vaihtoehtoja on vielä tuplat.

Lähden ideasta, että kehys olisi joko seinälle ripustettava tai pöydälle pystyyn asetettava. Kehys on selkeästi kallein osuus teoksesta, joka pitää lisätä jälleenmyyntihintaan. Prototyypit maksavat pitkälti yli sata euroa kappale. Valikoin Malkissa kuitenkin kalleimmat mahdolliset palaset. Kehys suomalaista mäntyä ja museolaatuinen lasi, joka ei heijasta ja blokkaa uv-valon. Hyvät paspikset ja viimeistelty ulkonäkö. Käsityötä viimeiseen asti kaikilla herkuilla!

Prototyypin valmistus kestää pari-kolme viikkoa. Haen sen kotiin Malkista ja tuijottelen sitä seinälläni monta iltaa. Alan ymmärtämään miksi kehys ei tunnu hyvältä. Valo ei jakaudu ihan tasaisesti kuvan päälle, joten keskelle jää pieni tumma alue. Lisäksi kun kuvaa katsoo vähänkään epäsuoraan led-nauhan yksittäiset valopisteet heijastuvat valokuvapaperin pinnalta ikävästi. Mietin kuinka tätä voisi parantaa mutta en heti keksi mitään. 

Annan ajan kulua ja tuijottelen kehystä seinällä. Ensimmäiseen prototyyppiin led-nauha on liimattu kiinni sen omalla tarralla. Se ei kuitenkaan pidä kovinkaan kauaa ja pian se repsottaa kuvan päällä. Alan tutkimaan miten led-nauhan saisi kiinnitettyä paremmin, liimaa, kaksipuolista teippiä vai mitä? Parin päivän guuglailun jälkeen käy ilmi, että led-nauhalle on olemassa varta vasten tehtyjä alumiinikouruja. Niitä löytyykin niinkin läheltä kuin K-Raudasta ja ne eivät edes maksa kovin paljoa. Kourut ovat alumiinia, joten ne ovat kestäviä ja niissä on kätevä diffuusiopintainen kansi, joka loksahtaa helposti paikalleen. Se auttaa valoa leviämään, eikä yksittäiset led-valojen pisteet enää näy heijastuksina kuvasta, kun sitä katsoo kulmasta. 

Kuva on seinälläni useita viikkoja ja tuijottelen sitä aina silloin tällöin. Se ei suoranaisesti näytä mitenkään huonolta, mutta ei myöskään mitenkään vaikuttavalta. Olen myös salakavalasti uppoutunut prosessiin todella syvälle, mietin ja stressaan sitä liikaa. Ajattelin, että tämä kestäisi vain kuukauden pari, mutta on kulunut jo puoli vuotta. Onko tämä vain turhaa roskaa? Sen pitäisi olla jotain kaunista, joka auttaa tekemään asunnosta kodin. Taiteen tekemisessä itselläni on tärkeintä, että saan siitä mielihyvää ja koen sen itselleni tärkeänä ja nostattavana. Siihen pitää löytyä jatkuvaa uskoa. Aina joskus tulee tietenkin projekteja, jotka jäävät kesken. Mietin, onko tämä sellainen hetki. 

2. JULKAISU

OSA 2:

Eiiiiii! Taas vääränlainen led-nauha saapuu Kiinasta. Ahdistaa monestakin syystä. Voi rähmä. Olen vastaanottanut jo ainakin tusinan pieniä paketteja, jotka olen tilannut ebaystä. Yksi led-nauha maksaa ebayssä 3-4 euroa postikuluineen. Suomessa mistä tahansa kaupasta sama led-nauha maksaa 30-90 euroa plus vähintään kympin postikulut päälle. Olen käynyt läpi myös kaikki Tampereen kivijalkakaupat. Elektorissa myyjä katsoo minua kuin kuivaa leipää ja toteaa kyselyihini: ”no, tossa noi ledit on…”, ja kävelee pois. Bebekissä led-nauhaa ei ole. Käyn läpi K-raudat, Prismat, Puuilot ja Clasut. Kaikki niissä myytävät led-nauhat ovat täysin samaa kamaa mitä olen tilannut kiinasta mutta niihin on lisätty tuhat prosenttia voittoa.

Olen googlaillut monta päivää tietoa led-nauhojen CRI-arvoista ja opiskellut niiden terminologiaa. On lämpimän valkoisia (noin 3200 kelviniä), kylmän valkoisia (päivänvalo, noin 5500 kelviniä) ja RGB ledejä. On led-nauhoja, jotka toimivat 5V virralla tai 12V virralla. Sitten vielä ne CRI arvot… Kaikkeen kuluu todella paljon aikaa kun pitää uppoutua yksityiskohtiin. 

Olen tilannut useita erilaisia led-nauhoja ebaystä, jotta näen luonnossa miltä ne näyttävät. Tilaan 5V RGB led-nauhoja koska niistä saa myyjän kuvauksen mukaan myös valkoista valoa. Käy ilmi, että valkoinen valo syntyykin siten, että päällä on kolme eri väristä lediä yhtä aikaa. Punainen, vihreä ja sininen ledi. Ei näytä hyvältä. Periaatteessa ne tuottavat valkoisen valon, mutta värit eivät sekoitu kunnolla valokuvakehyksen sisällä. Kuvasta heijastuu ledien yksittäiset värit selkeästi eikä valo näytä tasaisen valkoiselta. 

Ostan clasulta valmiin led-nauhasetin, joka maksaa 30 euroa. Se on seinään kytkettävä malli, jossa on katkaisin johdossa. Johto näyttää aika rumalta. Led-nauha on 12V ultra bright ja se valaisee koko kämppäni. Aivan liian kirkas! Silmiin sattuu. Kaiken tämän jälkeen päädyn siihen, että ”white warm” 5V led-nauha on sopivin tarkoitukseeni. Se sopii parhaiten iltavalaistukseen. Päiväsaikaan kehyksen valon on kuitenkin tarkoitus olla pois päältä.

Ebayssä surffaillu ahdistaa ja vie monta päivää. Epämääräiset tuotekuvaukset johtavat usein harhaostoksille. Käyn Tampereella vielä parissa valaisuliikkeessä ja yhdessä juttelenkin projektistani tunnin verran. Myyjä on kiinnostunut ideasta ja yrittää tarjota minulle vaihtoehtoa, mutta se tulisi maksamaan 200 euroa per kehys.

Haluaisin, että valokuvakehys olisi ostajalle mahdollisimman yksinkertainen ja helppo. Seinälle ripustus ja ajoittainen pattereiden vaihto, ei muuta. Jos led-nauha toimisi virtajohdolla se tarvitsisi kytkeä seinään ja kaikki johdot mitä olen tähän mennessä löytänyt näyttävät aika rumilta. Ruma johto tekee kehyksestä joulukoristeen näköisen. Kehys selkeästi toimisi pattereilla parhaiten. Pidän led-nauhaa testiksi päällä useita päiviä. Se kestää noin 72 tuntia kahdella AAA-paristolla. Ei mielestäni tarpeeksi kauan.

Ostan clasulta pari USB virtapankkia. Se olisi loistava vaihtoehto koska ne on helppo ladata uudelleen täyteen. Mutta virtapankit eivät pidä led valoja päällä kuin 30 sekuntia. Led-nauha ei vedä tarpeeksi virtaa ja virtapankissa on joku s%=?#nan automaattinen virrankatkaisu. Alkaa hermot palaa. Tulee ostettua ihan turhaan todella paljon kaikkea roinaa. Kyselen useassa liikkeessä onko heillä USB virtapankkeja, jotka olisivat jatkuvasti päällä. Kukaan ei osaa vastata. 

Ostan uuden kolvin. Pari iltaa menee Youtube tutoriaaleja katsellen. Kun nyt vain ensin muistan mitä kolvaus olikaan englanniksi… Soldering tutorial! Tämän hetken suunnitelmani on, että ostan led-nauhoja ja kolvaan niihin keinukytkimen ja patterikotelon. Keinukytkimelle porataan reikä valokuvakehyksen kylkeen, josta valon saa päälle ja pois. 

Keinukytkimen löytäminen osoittautuu myös poikkeuksellisen hankalaksi. Näitäkään ei saa Bebekistä tai Elektorista ja netistä tilaaminen vaatii sähkömiehen tutkinnon. Ylipäätään termin keinukytkin selvittäminen vaatii tunnin googlailun. Vihdoin kuitenkin löydän hyvännäköisen ja kokoisen keinukytkimen autotarvikeliikkeestä Tampereleelta, jihuu! Ne maksavatkin vain euron zipale. Samoja kytkimiä nämäkin ovat kuin mitä saa ebaystä. Tämä osoittaa käsin kosketeltavasti koko homman raadollisuuden. Kaikki materiaali on samaa kamaa Kiinasta. Kolvailen ensimmäistä toimivaa prototyyppiä kasaan. Periaatteessa saan sen toimimaan, mutta kolvaustaitoni eivät ole sillä mallilla, että pystyisin tekemään tätä liukuhihnalta.

Uusi paketti saapuu. Siinä on liiketunnistimella varustettu lämpimän värinen led-nauha, jossa on säädettävä ajastin. Odotukseni ovat alhaalla koska ebayn tuotekuvauksessa tämä näytti ihan lelulta. Mutta kun testailen sitä hetken, totean että tämähän itseasiassa toimii. Ledin päälläoloaikaa saa säädetty 15 sekunnista viiteen minuuttiin ja se menee päälle kättä heilauttamalla. Tuntuu aika futuristiselta. Pattereita säästyy myös koska valoa ei voi unohtaa päälle. Pieni kylmä hiki nousee, kun mietin kuukausia, joita olen käyttänyt homman kehittelyyn. Nyt olen siis päätymässä ratkaisuun, joka maksaa vitosen kipaleelta eikä vaadi kolvausta tai muutakaan ylimääräistä työtä. Alan ymmärtää mitä tuotekehittely vaatii. Mutta notta, homma pakettiin ja eteenpäin! Nääs nääs nääs!

1. JULKAISU

OSA 1:



Olen päättänyt tehdä taidetta, jota voin myydä ja ihmiset voivat ripustaa kotiensa seinille. Rakennan led-valaistua valokuvakehystä, jossa on still-kuva omasta videotaideteoksestani. Tämä projekti on ollut yksi pisimmistä mitä olen tehnyt. Naureskelen kavereiden kanssa, joille asiasta puhun, että miten näin simppeliltä vaikuttanut projekti onkin osoittautunut näin vaikeaksi. Olen pistänyt tähän paljon rahaa ja aikaa eikä loppua näy. Koko ajan ilmaantuu jonkinlaisia pieniä ongelmia, tai ehkä teen niitä itse? Olen ajellut läpi kaikki Tampereen Puuilot, K-Raudat, Led-kaupat ja Prismat etsiessäni sopivia osia kokonaisuuteen mutta koko homma etenee todella hitaasti.

Ensimmäinen vaihe on kuitenkin tehdä videon still-kuvasta hyvälaatuinen valokuva. Olen kuvannut suurimman osan videoistani viime vuosina 1920×1080 Full HD laatuisena. On epäselvää kuinka isoon paperikuvaan resoluutio riittää. Videotiedostot ovat kuitenkin hyvälaatuista Prores HQ materiaalia ja yllätyn kuinka paljon voin niitä muokata Lightroomissa. Päädyn tekemään kuvista 28 cm leveitä. Joudun hiukan suurentamaan kuvia natiivista resoluutiosta mutta materiaali tuntuu kestävän sen varsin hyvin.

Kyselen facebookin Timanttisessa taidejeesiryhmässä missä kannattaisi teettää korkealaatuisia valokuvia paperille. Dialab nousee ykkösenä esiin ja Tomas Regan vinkkaa diasec printeistä, joka on läpinäkyvällä akryylilevyllä päällystetty korkealaatuinen tulostus. Se vaikuttaa hyvältä idealta! Tämän lisäksi haluan kokeilla kalvoa, jolloin kuvan voisi taustavalaista.

Tilaan Helsingin Dialabistä 400 eurolla kuvia monilla erilaisilla pinnoilla. Kuvat eivät ole tulosteita vaan kyseessä on Lambda tekniikka. Kuva valotetaan kolmella laserilla aidolle valokuvapaperille. Kuvat ovat museolaatuisia ja niiden pitäisi kestää sata vuotta haalistumatta.

Saan valokuvat parin viikon päästä ja kun tutkin niitä Dialabin tiskillä ja olen todella tyytyväinen. Vertaan niitä kotona pariin tulostettuun versioon, jotka tilasin tamperelaisesta valokuvaamosta testimielessä. Tulosteiden valkoisissa alueissa näkyy selkeästi polarisaatiota ja värit eivät ole kovin kirkkaat. Lambda näyttää siihen verrattuna todella hyvältä. Oikealta kehitetyltä valokuvapaperilta, jossa värit ovat syvät ja kirkkaat alueet sulautuvat todella kauniista muuhun ilman teräviä reunoja tai polarisaatiota.

Diasec akryylipinnoitetut kuvat ovat itsessään hyvän näköisiä mutta eivät kuitenkaan sovellu tarkoitukseeni. Ne ovat korkeakiiltoisia ja kolmiulotteinen pinta aiheuttaa sen, että ne heijastavat led-valoa liikaa. Ne näyttävät tosin yksinään todella hyvältä. Voin suositella niitä lämpimästi, jos haluaa ripustaa kuvia ilman kehyksiä.

Trans opaalille kalvolle tulostettu kuva ei myöskään näytä kovin hyvältä. Se vaatisi ison ja todella tasaisen valolähteen, jollaista en pysty rakentamaan. Haluan pitää kehykset mahdollisimman ohuina. Kuvan pitää näyttää hyvältä myös päiväsaikaan ilman led-valaisua.

Häkellyn kun melkein kaikissa kuvissa mustat alueet tuntuvat olevan jonkin verran tukossa ja varjojen yksityiskohdat eivät erotu toisistaan. Soittelen Perttu Saksalle, että ”mitäs mä teen väärin?”. Pertun mielestä paperikuvan pitäisi kyllä näyttää samalta kuin se ruudulla näyttää. Mietin hetken, onko vika tietokonenäytössäni, tulosteissa vai minussa. Selvittelen asiaa myös Dialabin teknikon kanssa puhelimessa. Kuulemma alle 20 RGB -arvot menevät helposti tukkoon. Totta tosiaan, tuolla varjoalueilla 0-40 välillä on kuvissani todella paljon informaatiota.

Tajuan myös, että katselen kuvia talvisessa kämpässäni, jossa ei ole missään nimessä kunnon valaistusta. Joudun odottamaan päiviä, jolloin aurinko pilkahtaa esiin, jotta pystyn arvioimaan valokuvia paremmin. Alan miettiä pitäisikö minun hankkia kirkkaampi valaistus työhuoneeseeni. Nyt siellä on vain himmeät päivänvalopolttimot, jotka auttavat videoiden värikorjailussa. Valokuvien kriittiseen tarkasteluun ne ovat aivan liian pimeät. Mutta toisaalta harva ihminen tulee katselemaan näitä kuvia steriilissä hyvin valaistussa huoneessa. Pakkohan näiden on nyt toimia vähän joka tilassa.

Parin viikon päästä lähetän Dialabiin taas uuden satsin tiedostoja. Kaikkien testivedosten jälkeen tulen siihen lopputulokseen, että joudun opettelemaan kokonaan uuden tavan värikorjaillla. Paperilla kuva näyttää niin erilaiselta kuin taustavalaistulla monitorilla. Tämähän on tietenkin täysin loogista, kun sitä näin jälkiviisaana pohtii. Kuvat tarvitsevat enemmän kirkkautta ja varjoihin tarvitaan lisää yksityiskohtia, joten niitäkin pitää korostaa. Olen niin tottunut värikorjailemaan videoita elokuvateatteriin ja nettiin, että koko homma yllättää minut. Olen viimeksi valottanut ja tehnyt paperikuvia 90-luvulla vanhempieni valokuvaamon pimiössä ja pari hassua kuvaa TAMKin taiteen ja viestinnäin opintojeni aikana. Mutta pikkuhiljaa homma alkaa hahmottumaan ja kun uusi erä vedoksia saapuu Dialabista, näyttävät ne erinomaiselta! Ensimmäinen este on ylitetty.