7. JULKAISU

Tämän kirjoitusprosessin myötä omaa työskentelyä on tullut katsottua tavallista ulkopuolisemmasta näkökulmasta. Olemme miettineet teoksiamme sekä konkreettiselta että konseptuaaliselta kannalta ja pohtineet yhdessä, mitä haluamme asiasta kertoa – ja mitä työskentelystämme voi kertoa. Yhdessä tekeminen on tuntunut aina luontevalta ja se on ollut meille nyt jo vuosien ajan hyvin palkitseva tapa tehdä taidetta.

Tiivistelmäksi prosessille päädyimme listaamaan yhdessä työskentelyn hyviä puolia:

  • uusi näkökulma omaan tekemiseen
  • yllättävyys
  • jäljen monipuolisuus
  • kulut jakautuvat
  • työmäärä jakautuu (taiteellinen ja konkreettinen)
  • teoksista on helpompi puhua, kun ei puhu vain omasta työskentelystä

 

Sanna Maria: Aloitin tämän teoksen maalaamalla kolme siluettimaista hahmoa.
Tero: Onpas Sanna tehnyt taas hemmetin vaikean aloituksen. Pakko vetää vaan yli.
Sanna Maria: Tämän takia yritän aluksi maalatakin luonnosmaisemmin. Käänsin teoksen ylösalaisin virkistääkseni näkökulmaa teokseen, ja maalasin kasvoja tarkemmin.

 

Tero: Käänsin maalauksen takaisin. Lisää ylimaalausta. Ukosta jäi hauska luikerovartalo. Istuisiko se jossain oviaukossa?
Sanna Maria (itsekseen): En ole vakuuttunut teoksen ottamasta suunnasta.
Tero (itsekseen): Tulipas hyvä alku.

 

Tero: Tulee assosiaatio jostain portinvartijasta. Vedä sille vaikka muutama käsi tai jotain.
Sanna Maria: Ajatus portinvartijasta tuo minulle mieleen myytin Minotauroksesta. Maalaan hahmolle hapuilevia käsiä, sekä olan viereen häivähdyksen härän päästä.
Tero: Tarvii vielä jotain. Vaaleanpunainen ruksi vielä kulmaan.

6. JULKAISU

Toisen kanssa työskennellessä alkaa väkisinkin miettimään, mistä eroavaisuudet välillämme syntyvät. Kuinka paljon on ihmisen perusluonteesta kiinni? Kuinka paljon kokemuksista? Olemme päätyneet kyllä molemmat kuvataiteilijoiksi ja opiskelleet samassa koulussa, mutta myös nämä asiat olemme tehneet eri tavoin. Itse osallistuin opiskellessani kaikille mahdollisille akateemisen piirustuksen ja maalauksen kursseille ja lähdin vaihtoon Pietariin, Teron opiskelu taasen on koostunut hyvin erilaisesta sisällöstä. Terolle tärkeää on maalauksellisuus ja materiaalisuus, itse olen myös maalatessani rehellisesti jäykkä tyyppi.

Ero työskentelyssä näkyy jo paletista.

Meidän välillämme ilmiselvimmät eroavaisuudet ovat taustassa ja sukupuolessa, sekä näistä ja muista seikoista johtuvissa erilaisissa elämänkokemuksissa. Näemme yhteiset teoksemme hyvin erilaisin silmin. Valintamme tekoprosessin aikana ovat omiamme, eivätkä ne aina avaudu toiselle tekijälle. Tällä tavalla olemme sekä teoksen tekijän että kokijan asemassa. Koemmekin teoksemme olevan esittävistä elementeistä huolimatta käytännössä abstrakteja maalauksia, jotka ovat avoimia myös katsojan tulkinnalle.

Työhuoneella.

Erilaisuutemme näkyy myös työvaiheiden jakautumisessa. Käytännössä työskentelymme maalaamisen ulkopuolella jakautuu niin, että minä vastaan tekstien tuottamisesta hakemuksiin ja näyttelyihin, kun taas Tero valmistaa pohjat ja muut käytännön valmistelutyöt. Usein ihmiset pitävät työjakoamme perinteisesti sukupuolittuneena. Itse kohteliaasti vastaan tähän aina, että tämä järjestely juontunee perhetaustoistamme ja mikä tuntuu kummallekin luontevammalta sen vuoksi. Tero on kasvanut maatilalla, minä pienen kaupungin lähiössä mappien keskellä. Isolta osalta syy tähän jakoon kuitenkin on terveydessäni ja fyysisen jaksamisen puutteessani. En toki halua olla joka hetkessä valmis asiasta puhumaan, mutta toisaalta: miten voisikaan kohteliaasti vastata, että toinen tulkitsi fyysiset rajoitteeni jotenkin naisellisiksi?


Sanna Maria: Suunnittelen sommitelmaa usein joko oikeilla esineillä tai kuvanmuokkausohjelmilla. Joudun välttelemään ”ylimääräisen” tekemistä säästääkseni voimiani.

5. JULKAISU

Näyttelykokonaisuuksien valmisteluissa meillä on tavallisesti apuna pienoismalli tulevasta näyttelytilasta. Koska työhuoneemme on melko pieni verrattuna monien teostemme kokoon, siellä on mahdotonta tarkastella useampaa teosta yhdessä. Yleensä tällainen pienoismalli onkin ensimmäinen asia, joka näyttelyä varten valmistuu. Sen avulla on helppo hahmottaa minkä kokoisilta teokset näyttävät tilassa, kokeilla erilaisia yhdistelmiä, sekä päättää, mihin suuntaan uusia teoksia kannattaa viedä. Maalaamme erikseen ja saatamme kutsua keskeneräisiä maalauksia eri nimillä, mutta pienoismallin avulla pystymme kätevästi keskustelemaan työskentelyn etenemisestä.

4. JULKAISU

Yhdessä työskentely tuo mielenkiintoisen näkökulman omaan tekemiseen. Olemme molemmat samalla sekä tekijöitä että katsojia. Teoksen valmistumisprosessi ei vaadi meiltä kummaltakaan kaiken ratkaisemista – osittain pystyy vain kokemaan, miten toinen valitsee ja luo.

Uuden teoksen edistymistä.

Koen vahvasti, että yhteisteoksetkin ovat omaa taiteellista tuotantoani. Mutta koska en osaisi tehdä yhtäkään teoksistamme yksin, pystyn katsomaan niitä etäämmältä kuin henkilökohtaisia maalauksiani. Kun teos ei ole yksilösuoritus, myös oma jälki näyttäytyy aivan erilaisena. Saavuttaa ainakin aavistuksen siitä, miten ulkopuoliset sitä katsovat.

3. JULKAISU

Pyrimme työskentelyssämme siihen, että maalaamme ikään kuin tekisimme vuorollamme omia teoksiamme. Olemme kuitenkin jo oppineet, että onnistuneen teoksen ja molempien mielenkiinnon ylläpitämiseksi joudumme hyväksymään tiettyjä yleisiä linjauksia työskentelyyn.

Yhteistyöskentelyssä joutuu olemaan epätavallisen avoin. Kun tekee jotain yksin, prosessi ja ajatukset voivat olla epäselviä, hämäriä ja sisäänpäin sulkeutuneita, koska tämän osuuden ei tavallisesti tarvitse avautua kenellekään muulle. Tekemisen jakaminen vaatii lisäksi, ettei kumpikaan ajattele liikaa eteenpäin. Pitää pystyä luopumaan ja samalla kehittämään uusia suuntia. Toisaalta pitää pystyä pitämään mielessä, mitä oma työskentely on, koska ei ole tarkoitus alkaa vain tehdä toiselle maalausta.

Kun teoksen jakaa toisen tekijän kanssa, pitää pystyä löytämään käytännön tasapaino. Työskentely on tasapainossa, kun pystyy tuottamaan kankaalle jotain mielenkiintoista, mutta silti toisen tulkinnalle avointa.

Sanna Maria: Maalauksen figuuri on alun perin maalattu istuvaksi. Tarkoituksena on, että maalaisin figuurinalun paljon luonnosmaisemmin, mutta tässä työssä päädyin työstämään osaani useampia päiviä putkeen. Välillä kiinnityn hyvin herkästi teokseen ja jatkan pidemmälle kuin pitäisi. Unohdan kokonaisuuden. Tästä syystä hahmon monet osat ovat valmiissakin teoksessa peräisin ensimmäiseltä vuoroltani. Yhteisteoksissamme liian pitkälle vieminen ja ajattelu vie helposti toiselta mahdollisuuden saada omaa kulmaa teokseen. Oletan, että osaksi tästä syystä hahmo kääntyi kyljelleen.

2. JULKAISU

Työskentelymme on äärimmäisen arkista. Maalaamme. Vuorotellen. Vaihtelemme hieman sitä, kuinka itsenäisesti työskentelemme, mikä vaikuttaa lopputulokseen. Joskus teoksissa on selkeä yhteinen lähtökohta, mutta näin on harvemmin. Pääsääntö kuitenkin on, että kumpikin saa omalla vuorollaan tehdä teokselle mitä haluaa.

Teokset syntyvät reagoinnista toisen tekemiseen. Aloitamme jostakin yhdessä sovittavasta pohjaväristä, minkä jälkeen jompikumpi meistä tekee ensimmäisen elementin. Itse saatan esimerkiksi vain piirtää hiilellä hahmoluonnostelman, sitten Tero vuorollaan jatkaa tästä alusta. Tai peittää tämän alun, mikäli ei saa siitä kiinni!

Sanna Maria: ”Maalasin päättömän naishahmon. Näkemykseni alussa oli hahmo, jonka yläosa katoaa villiin, moniväriseen abstraktiin pyörteeseen.”
Tero: ”Mä tein sille tommosen nokan.”

Henkilökohtaiset tyylimme ja työskentelytapamme pelastavat siltä, että riitelisimme maalausten etenemisestä. Oma työskentelyni on pienempää ja tarkempaa, Teron työskentely isompaa ja ronskimpaa. Emme siis ole missään vaiheessa toistemme alueilla, vaikka jaammekin saman kankaan. Luotamme myös toisen tekemiseen ja osaamiseen, mikä auttaa löytämään hyvät puolet yllättävistäkin käänteistä.
…ainakin yleensä.

Tero: ”Sun vuoro.”
Sanna Maria: ”Yhdistän Teron maalaaman nokan ruttolääkärien käyttämiin naamioihin. Sairauden ja kuoleman ajattelun kautta päädyn valitsemaan uudeksi elementiksi kukkakimpun. Kukat ovat hahmoa suurempia, jotta se joutuu taipumaan vain yhdeksi osaksi kokonaisuutta.”

Tekemisen loppuvaiheilla alamme keskustelemaan teoksista enemmän. Pohdimme ja sovimme, miten teoksesta tulee valmis. Haluamme teosten näyttävän kokonaisuuksilta, mikä olisi vaikeaa ilman lopuksi yhdessä tehtävää tiivistämistä ja tarkentamista. Tarkoituksemme kuitenkin on, että teoksemme ovat maalauksia ja niitä pystyy katsomaan ilman että tekotapa häiritsee.

Sanna Maria: ”Tämä tarvitsee vielä ratkaista… jotenkin.”
Tero: ”Räiskitään siihen lisää maalia.”

1. JULKAISU

Tausta yhteistyöskentelyymme on melko herttainen. Idea syntyi sattumalta ja muokkautui taiteelliseksi työskentelyksi kokeilunhalusta.

Piirsin erityisesti kouluaikana paljon luonnoksia elävästä mallista. Nopeista krokeista kertyy äkkiä laatikoihin vinot pinot, joita sitten säännöllisin väliajoin hävitän. Valmistumiseni jälkeen tein suursiivousta, ja koska osa krokeistani oli piirretty tukevammalle materiaalille, Tero otti niitä talteen luonnospaperiksi.

Osaan tekemistään luonnoksista Tero jättikin hiilellä piirtämääni hahmoa näkyviin. Molempien yllätykseksi tekemisemme soveltui hyvin yhteen ja innostuimme kokeilemaan yhteistyötä myös öljyväreillä. Tekemisen prosessi kehittyy toki koko ajan, mutta se on tuntunut alusta asti luontevalta ja kiinnostavalta.

Teosten alkuja työhuoneella.