6. JULKAISU

Miellän itseni kuvanveistäjäksi, koska työskentelen pääasiassa metallin parissa. Työskentelen kuitenkin tarvittaessa myös muilla tekniikoilla teosideoista riippuen.

Yksi teosidea, joka vaati erilaista toteuttamista on Dermograph. Minulla on herkkä iho. Joskus kun raapaisen ihoani, raapaisujälki turpoaa. Se johtuu histamiinin liikaerityksestä ja sitä kutsutaan dermografiaksi eli piirtoärtymykseksi. Olen jo vuosia piirrellyt ihooni ja miettinyt, että josko siitä tekisi jonkun teoksen.

Vuosi sitten kuvasin videoteoksen demon omien taitojeni mukaan ja totesin, että tähän teokseen tarvitsen apua kokeneemmalta videotaiteilijalta. Palkkasin työhuonekaverini auttamaan teoksen kuvauksessa ja valaisussa.

Kamera piti saada lähelle ja kuvaamaan alaspäin, joten rakensin tarpeeseen sopivan kamerajalusta metallipajalla.

Mutta koska valojalustoja ei saatu riittävän alas, jouduimme lopulta rakentamaan tällaisen hirvityksen.

Siellä minä sitten katon rajassa itseäni rapsuttelin. Tällaisen ammatin olen valinnut.

Leikkasin videon Rajataide ry:n Raja-asemalla. Raja-asema on Galleria Rajatilan kellarista löytyvä mac-työpiste, jota yhdistyksen jäsenet voivat vuokrata lyhytaikaiseen työskentelyyn. Koneelta löytyy kaikenlaisia kuvan- ja videonkäsittelyohjelmia kuten Final Cut Pro, jota koulussa opeteltiin.

Videoeditointi ei ole vahvinta alaani, enkä todellakaan muista ulkoa miten se tapahtuu, joten pdf-tiedosto opiskeluajoilta oli kultaakin kalliimpi. Video on kuitenkin yhden oton mykkä video, joten ei siinä ihmeitä tarvinnutkaan osata.

Teos onkin tavallaan performanssin taltiointi eikä niinkään videoteos. Ehkä jonain päivänä toteutan sen jossain muodossa livenä.


Stillkuva teoksesta Dermograph, 2019, video, 00:07:13

5. JULKAISU

Rajatilan näyttely on huomenna tiistaina 16.4. viimeistä päivää auki. Juuri juhlittiin avajaisia ja heti täytyy jo suunnitella purkua.

Puran näyttelyn ansiotyöpäivän jälkeen. Vedän teoskuljetuksen taksilla, kuten tein toiseenkin suuntaan. Taidevinkki muille autottomille kollegoille: Pienet teoskuljetukset ja keskikokoiset rautakauppareissut kotikaupungissa kannattaa tehdä taksilla. Helppoa, tehokasta ja suhteellisen edullista. Pari kakkosnelosta voi vielä viedä paikallisbussissakin, kun sahauttaa ihmisen mittaan. Kerran ostin pieniä peltejä ja putkea Rautasoinilta ja tilasin tilataksin pihaan. Taksi oli sellainen biletaksi, jossa oli nahkaistuimet, mutta tavarat sai hyvin penkkien alle. Kuski ei pistänyt pahakseen.

Mutta niin, siitä näyttelystä.


Bundle, 2018, sekatekniikka teräslevylle, 30 x 30 cm

Exhibitionist

Elävä keho on alati muuttuva, mutta pysyvä. Jokainen sana ja kosketus voi jättää siihen jälkensä. Paha saa kehon kasvattamaan panssarin, hyvä kuorii sen pois. Näyttelyssä avaan kehoni muiden nähtäville.

Näyttely koostuu metalliteoksista sekä yhdestä videoteoksesta. Metalliteokset olen valmistanut kehittämälläni tekniikalla, jossa maalaan tulella teräslevylle. Hitsaamalla piirrän ääriviivaa, hiomalla luon valoa ja liekillä kuumentamalla nostan esiin raudan omat sävyt, joilla maalaan teoksiin lopulliset muodot ja varjot.

Videoteoksessa Dermograph kirjoitan ihooni tylpällä metallitikulla raapien. Raapiminen ei riko ihoa, mutta aiheuttaa kehossa kivuttoman, dermografisen reaktion, kun keho vapauttaa poikkeuksellisen paljon histamiinia. Dermografismia eli piirtoärtymystä esiintyy noin 5-10 % väestöstä.

Kehollisuudestaan huolimatta Exhibitionist on pohjimmiltaan tutkielma valosta ja varjosta, ja leikittelyä kovan ja pehmeän välillä.

Siinäpä se lehdistötiedotteessa on pääpiirteissään kerrottu. Käykää katsomassa, kun vielä ehtii.

Seuraavassa julkaisussa kerron, mitä tapahtuu, kun kuvanveistäjä tekee videotaidetta.


ThighMaster, 2019, sekatekniikka teräslevylle, 70 x 100 cm

4. JULKAISU

Jossain vaiheessa aina ennen näyttelyä sitä huomaa avajaisten sijaan odottavansa päivää avajaisten jälkeen. Olisipa tämä kaikki jo ohi ja pääsisin lepäämään!

Mutta kyllähän kun se näyttely on onnistuneesti ripustettu, saa kuvataiteilija olla tyytyväinen itseensä. Jos vaikka edes kerran pari vuodessa.

Kävelin yhtenä iltana pajalta kotiin ja päässäni soi PMMP:n Taiteilia. “Jo silloin luki sinun
käyntikortissasi taiteilia. Mut sulta puuttuu pää. Sen olet unohtanut sisäistää.” Tajusin, ettei missään näyttelyni teoksissa ole muuten päätä. Eli multa puuttuu pää.

Olin juuri miettinyt tulevia avajaisia ja uutta mekkoa, joka päällä siellä liihottelisin. Mitä huulipunaa laittaisin. Se vähän nauratti ja hävetti. Mutta jos kaiken sen näkymättömän puurtamisen keskellä saa kerran vuodessa liihotella huomion keskipisteenä, niin onhan se sallittua. Onhan..?

Tässä vähän röyhkeää liihottelua. (Itse avajaisista en ehtinyt ottaa ainoatakaan kuvaa, mutta onneksi jatkot tarjosivat mainiot puitteet poseeraukselle.)

Kiitos kaikille avajaisvieraille! Oli kivaa!

3. JULKAISU

Kriisi ja sen selätys

14.3.2019 Ilta metallipajalla
Näyttelyyn on kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa saada edes yksi uusi teos valmiiksi. Pois lukien päivät ansiotyössä, videon leikkaus, julisteen taitto, puolison näyttelyn ripustus, oma näyttelyn ripustus ja öh, elämä, joka on tosin tällä hetkellä täysi mahdottomuus. Toisin sanoen neljä täyttä päivää, yksi puolikas päivä ja kolme iltaa. Edes yksi uusi teos.

Päivät metallipajalla ovat kuluneet töiden välttelyyn. Johonkin asti sitä voi vielä kutsua suunnitteluksi, ajatustyöksi ja hetken verran tyhjän paperin kammoksi. Jossain vaiheessa se kuitenkin muuttuu laiskuudeksi. Vihaan itseäni, kun en saa mitään aikaiseksi. On kai se isolta osin pelkoa. Ehkä en oikeasti osaakaan mitään? Sen lisäksi, että olen laiska ja saamaton, olen taidoton ja täysin epäpätevä taiteilija. Ei mun teokset näytä yhtä hyvältä kuin muiden. Ajan hukkaa.

Tähän asti olo oli ollut jotenkin liian turvallinen. Näyttelyn teema on sama kuin edellisen noin vuosi sitten. Valmiita teoksia vuodelta 2018 on kahdeksan plus tällä viikolla uudelleen kuvattu videoteos. Sehän on ihan riittävää.

Näyttelysopimus on kuitenkin allekirjoitettu kymmenen kuukautta sitten. Melkein vuosi! Miksen ole tehnyt teoksia aiemmin?! Tai no kaksi pientä on alkutalvella, mutta eihän se riitä! No okei, olen toki ollut koko kesän töissä ja heti sen päätyttyä aloittanut toisessa paikassa osa-aikatyön. Olen ollut kunnon kansalainen, mutta huono taiteilija. Paha taiteilija!

Olen odottanut sitä viime hetken paniikkia ja voi ihmiset, nyt se on täällä! Ei vaan nyt on jo liian myöhäistä…

Ja paskat!!! Avaan luonnoskuvani uudelleen. Kuuntelen Lady Gagaa ja juon energiajuomaa. Hylkään aiemmat luonnokset ja aloitan alusta. Nyt tiedän, mitä teen! Olen liekeissä! Ja kello on vartin yli yhdeksän illalla…

Teen vielä pari tuntia hommia ja saan aikaiseksi enemmän kuin viikossa tähän asti. Ja oloni tuntuu paremmalta kuin aikoihin. Odotan innolla, että pääsen huomenna töiden jälkeen jatkamaan.

2. JULKAISU

Ennen kuin aloitan varsinaisen “maalaamisen” valmistan pohjan, kuten kuka tahansa taidemaalari. Käytän peltiä ja huonekaluputkea sen tukemiseen. Hitsaan kehikon ja pellin siihen kiinni. Olen kuitenkin jo luonnostellut teoksen pellille, jotta pystyn piilottamaan kiinnityskohdat kuvaan.

Teen kuvaan ääriviivat hitsaamalla. Vahvan ääriviivan vuoksi teoksiani onkin joskus sanottu sarjakuvamaisiksi.

Ihan kaikkia ammattisalaisuuksiani en aio paljastaa. En ole Bob Ross, valitettavasti… Mutta sen neuvon, että hitsatessa kannattaa liikuttaa koko kehoa eikä vain pelkkää kättä.

Huomatkaa kuvassa lämpöpatteri. Sitähän luulisi, että metallia sulatellessa tulee lämmin, mutta kun selkäpuolta kylmää.

Ääriviivojen jälkeen aloitan pellin kuumentamisen happi-asetyleeniliekillä. Se on hidasta ja hienovaraista hommaa.

Liekillä polttamalla teen teokseen varjoja, mutta kuvaan tarvitaan myös valoa. Valon saa tarttumaan pellin pintaan hiomalla sitä oikealla tavalla. Teos elää, kun sen äärellä liikkuu. Kehotankin katsomaan teoksia enemmänkin kuin veistoksia.

Teokseni näyttävätkin valokuvissa paljon vaatimattomammilta kuin livenä, joten käykää Galleria Rajatilassa katsomassa. Ja Rajatilan yläkerrassa muuten myös Topi Juntusen näyttely Kuilu.

1. JULKAISU

Tulevissa julkaisuissa kerron Galleria Rajatilassa Tampereella 30.3.-16.4. esillä olevasta näyttelystäni Exhibitionist.

Näyttelyn teoksista suurin osa on ollut esillä jo aikaisemmassa näyttelyssä Helsingissä, joten teema ja sisältö on aika valmista kamaa ja työskentely tässä vaiheessa enemmänkin teknistä toteuttamista.

Näyttely koostuu metalliteoksista sekä yhdestä videoteoksesta. Metalliteoksia valmistan kehittämälläni tekniikalla, jossa maalaan tulella teräslevylle. Hitsaan, hion ja kuumennan peltiä liekillä. En käytä mitään väriaineita vaan kaikki raudan sävyt, myös ruoste, nousevat materiaalista itsestään.

Käytän teoksissa pohjana valokuvia omasta vartalostani. Olen päätynyt käyttämään omaa kehoani, koska se on aina saatavilla. Olen myös työskennellyt taidemallina, joten olen tavallaan irtautunut kehostani niin, etten näe sitä enää omanani. Se on taiteen tekemisessä enemmänkin työkalu.

Aikaisemmin puolisoni on auttanut minua luonnoskuvien kuvaamisessa, mutta tänä talvena hankin kuvaamiseen uusia apuvälineitä: kaukolaukaisimen ja piuhan, jolla saan kameran kuvan suoraan telkkarin näytölle. Näen siis suoraan, toimiiko asento ja millaiset varjot kuvaan asettuu. Ihania uusia leluja!

Kuvaan luonnoskuvat kotona, koska nakuilu on kotona mukavampaa. Oheisessa kuvassa olen pukeissa, koska nyt ollaan internetissä.