2017 HELMIKUU

Janne Laine
Kuvataiteilija
www.jannelaine.com

 

Prosessissa näyttelyn kasaaminen, vieminen, ripustus ja avajaiset sekä mahdolliset eteentulevat ongelmat ja avajaisten jälkeinen masennus tai euforia. Näyttämönä akseli Tampere, Suomi – Peterborough, Kanada.

 

Yllättävin taidekohtaamiseni.

Hämmennyin luennolla Etelä-Koreassa Seoulissa kun Akateemikkomme Outi Heiskanen kiipesi pöydälle makaamaan ja pyysi paikallisia taideopiskelijoita maalaamaan hänet kansallismaisemana. Samalla hän otti torkut.

Ihastuin Lontoon Hernehillissä ruman tehdaskiinteistön kakkoskerroksessa kuvanveistäjä Richard Deaconin työhuoneen pölyisen peltihyllystön satoihin pieniin muovieläimiin ja tuhansiin siemeniin, käpyihin, simpukoihin ja kivenmurikoihin. Muoto on kaikkialla ja aina yhtä tärkeää.

Tasmaniassa hengästyin kokonaan maan alla sijaitsevan yksityisen Museum of Old and New Art (MONA) arkkitehtuuriin ja täydellisen konseptin luomiseen siinä hiukkaakaan tinkimättä. Ehkä paras museokokemukseni.

Herkistyin eli itkin Gerhard Richterin teosten äärellä New Yorkin Dia:Beaconissa. Kun teoksessa ei ole kuin harmaa kiiltävä pinta, se pitää sisällään koko ihmisyyden.

 

Viimeisin itselleni asettama taiteellinen tavoite.

Seuraava pitkäkestoinen projekti pitää sisällään kahden hyvin erilaisen kirjan koostamisen. Toinen on edellisen näyttelyni teemaan “Maiseman rajapinnalla” nojautuva temaattinen kirja teoksistani ja toinen on aikuisten satukirja, joka koostuu Outi Heiskasen kanssa tekemistäni yhteisteoksista ja niiden tarinoista inspiroituneiden kirjailijoiden ja runoilijoiden tuotoksista.

 

Olenko tehdään – mietitään vai mietitään – tehdään-tyyppiä?

Olen ehdottomasti mietitään – tehdään tyyppiä vaikkakin koko tekeminen lähteekin aina vuorovaikutuksesta kohteen kanssa ja kuvausprosessin jälkeen mietin mitä tuli tehtyä ja miksi ja pitkän mietinnän ja pohtimisen jälkeen seuraa nopea suorittaminen.

 

 

Prosessi oli nähtävillä 6.2.-5.3.2017