2017 TOUKOKUU

Nimi:
Juhani Tuomi
Ammatti:
Taidemaalari, kuvataiteen maisteri.
Prosessi:
Tajunnanvirtainen prosessi ja tilitys. Käsittelen todennäköisesti myös Taidenäyttely -yksityisnäyttelyäni (Galleria Rajatila, yläkerta, 22.04.-09.05.2017.)
Nettisivut:
www.juhanituomi.com

 

1. Mikä on yllättävin taidekohtaamisesi?

Ollessani taideopiskelija olin hyvin idealistinen taiteen suhteen. Uskoin siihen että taiteilija luo ilmaisun pakosta, käyttäen polttoaineenaan vain rehellisyyttään ja rakkauttaan taidetta kohtaan. Uskoin, että jos tekee taidetta täydestä sydämestään niin se riittää ja kantaa.

Monilta opettajilta, ammatissa toimivilta tutuilta ja kirjoituksista kuulin paljon taiteen kentän mädännäisestä puolesta. En uskonut sen valtahierarkioihin, suoranaiseen korruptioon, muoviseen muotimaisuuteen, mihinkään siihen paskaan, sillä tahdoin uskoa vain hyvää taiteesta ja sen kentästä. Mutta sitten jonain päivänä kohtasin maailman niin kuin se on, ja näin tuon ruman puolen, joka on onneksi vain osa siitä kentästä, mutta siihen kuoli idealismini.

Kerran myös kohtasin Riki Sorsan Kuvataideakatemian galleriassa. Oli hienoa.

 

2. Mikä on viimeisin itsellesi asettama taiteellinen tavoite?

Taiteellinen tavoitteeni on kehittyä joka vuosi paremmaksi maalariksi, ja tehdä parempia maalauksi, ylittää itseni. Tämä on mahdollista vain jos pysyn rehellisenä itselleni, ja uskon omaan maalaamiseeni, vaikka taiteen kenttä ei siihen uskoisi. Yritän olla mielistelemättä ketään, ja kaikkein vähiten omaa maukuani. Jos kenttä osoittautuu liian kovaksi, niin kovetan sydämeni, ja olkoon sitten niin. Pyrin kyseenalaistamaan maalaamiseni joka päivä, ja se on kyllä helppoa.

Toinen tavoitteeni on se että saisin tehdä tätä ammattia koko elämäni. Pitäisin ammatinvaihtoa luovuttamisena, vaikka se varmasti olisi viisautta. Onneksi olen tyhmä kuin maalari. Olisi hienoa joskus maalata niin hyvä maalaus, että sen saisi Tampereen taidemuseon tai Nykytaiteen museon kokoelmiin. Mutta aika hyvä täytyy pystyä tekeen, sillä melko hyviä oon jo tehnyt tätä vielä saavuttamatta. Mutta vian täytyy olla tietysti teoksissani, eli työtä riittää. On minun oma vikani jos en saavuta taiteellisia tavoitteitani.

 

3. Oletko tehdään – mietitään vai mietitään – tehdään-tyyppiä?

Tekeminen on miettimistä, sillä kuvataide on kuvataidetta. Se ei ole filosofiaa (vaikka eräät puhuvat jostain syystä taiteesta mieluiten tieteen kielellä sic.) Taide ei myöskään saa olla politiikan keppihevonen – jossa ensin mietitään mitä halutaan ajaa, ja sitten valmistetaan ”taideteos” – tehdään jonkinlainen perverssi todiste oman agendan puolesta. Ei, se ei ole kuvataidetta, vaan se on propagandaa. Taide elää totuudesta.

Kuvataiteessa aine ja mieli yhdistyy, ja tehdään kuva. Se ei ole kielellistä, vaan jotain muuta. Siksi olen ehdottomasti tekemisen kannalla, mieli seuraa perässä, ja jos se ei seuraa niin aina vaan parempi. Teoksen täytyy aina jäädä mysteeriksi tekijälleen. Jääköön kontemplaatio katsojan ja teoksen väliseksi asiaksi. Minä teen mitä teen, ja jos se ei riitä, niin sitten se ei riitä. Ja jos se riittää, niin aina parempi. Kunhan ois vaan jatkossa resurssia millä tehdä, niin kyllä minä teen. Maalarit on kuninkaita.

 

 

 

Prosessi oli nähtävillä 1.5.-28.5.2017