PROSESSISSA

1. JULKAISU

OSA 1:



Olen päättänyt tehdä taidetta, jota voin myydä ja ihmiset voivat ripustaa kotiensa seinille. Rakennan led-valaistua valokuvakehystä, jossa on still-kuva omasta videotaideteoksestani. Tämä projekti on ollut yksi pisimmistä mitä olen tehnyt. Naureskelen kavereiden kanssa, joille asiasta puhun, että miten näin simppeliltä vaikuttanut projekti onkin osoittautunut näin vaikeaksi. Olen pistänyt tähän paljon rahaa ja aikaa eikä loppua näy. Koko ajan ilmaantuu jonkinlaisia pieniä ongelmia, tai ehkä teen niitä itse? Olen ajellut läpi kaikki Tampereen Puuilot, K-Raudat, Led-kaupat ja Prismat etsiessäni sopivia osia kokonaisuuteen mutta koko homma etenee todella hitaasti.

Ensimmäinen vaihe on kuitenkin tehdä videon still-kuvasta hyvälaatuinen valokuva. Olen kuvannut suurimman osan videoistani viime vuosina 1920×1080 Full HD laatuisena. On epäselvää kuinka isoon paperikuvaan resoluutio riittää. Videotiedostot ovat kuitenkin hyvälaatuista Prores HQ materiaalia ja yllätyn kuinka paljon voin niitä muokata Lightroomissa. Päädyn tekemään kuvista 28 cm leveitä. Joudun hiukan suurentamaan kuvia natiivista resoluutiosta mutta materiaali tuntuu kestävän sen varsin hyvin.

Kyselen facebookin Timanttisessa taidejeesiryhmässä missä kannattaisi teettää korkealaatuisia valokuvia paperille. Dialab nousee ykkösenä esiin ja Tomas Regan vinkkaa diasec printeistä, joka on läpinäkyvällä akryylilevyllä päällystetty korkealaatuinen tulostus. Se vaikuttaa hyvältä idealta! Tämän lisäksi haluan kokeilla kalvoa, jolloin kuvan voisi taustavalaista.

Tilaan Helsingin Dialabistä 400 eurolla kuvia monilla erilaisilla pinnoilla. Kuvat eivät ole tulosteita vaan kyseessä on Lambda tekniikka. Kuva valotetaan kolmella laserilla aidolle valokuvapaperille. Kuvat ovat museolaatuisia ja niiden pitäisi kestää sata vuotta haalistumatta.

Saan valokuvat parin viikon päästä ja kun tutkin niitä Dialabin tiskillä ja olen todella tyytyväinen. Vertaan niitä kotona pariin tulostettuun versioon, jotka tilasin tamperelaisesta valokuvaamosta testimielessä. Tulosteiden valkoisissa alueissa näkyy selkeästi polarisaatiota ja värit eivät ole kovin kirkkaat. Lambda näyttää siihen verrattuna todella hyvältä. Oikealta kehitetyltä valokuvapaperilta, jossa värit ovat syvät ja kirkkaat alueet sulautuvat todella kauniista muuhun ilman teräviä reunoja tai polarisaatiota.

Diasec akryylipinnoitetut kuvat ovat itsessään hyvän näköisiä mutta eivät kuitenkaan sovellu tarkoitukseeni. Ne ovat korkeakiiltoisia ja kolmiulotteinen pinta aiheuttaa sen, että ne heijastavat led-valoa liikaa. Ne näyttävät tosin yksinään todella hyvältä. Voin suositella niitä lämpimästi, jos haluaa ripustaa kuvia ilman kehyksiä.

Trans opaalille kalvolle tulostettu kuva ei myöskään näytä kovin hyvältä. Se vaatisi ison ja todella tasaisen valolähteen, jollaista en pysty rakentamaan. Haluan pitää kehykset mahdollisimman ohuina. Kuvan pitää näyttää hyvältä myös päiväsaikaan ilman led-valaisua.

Häkellyn kun melkein kaikissa kuvissa mustat alueet tuntuvat olevan jonkin verran tukossa ja varjojen yksityiskohdat eivät erotu toisistaan. Soittelen Perttu Saksalle, että ”mitäs mä teen väärin?”. Pertun mielestä paperikuvan pitäisi kyllä näyttää samalta kuin se ruudulla näyttää. Mietin hetken, onko vika tietokonenäytössäni, tulosteissa vai minussa. Selvittelen asiaa myös Dialabin teknikon kanssa puhelimessa. Kuulemma alle 20 RGB -arvot menevät helposti tukkoon. Totta tosiaan, tuolla varjoalueilla 0-40 välillä on kuvissani todella paljon informaatiota.

Tajuan myös, että katselen kuvia talvisessa kämpässäni, jossa ei ole missään nimessä kunnon valaistusta. Joudun odottamaan päiviä, jolloin aurinko pilkahtaa esiin, jotta pystyn arvioimaan valokuvia paremmin. Alan miettiä pitäisikö minun hankkia kirkkaampi valaistus työhuoneeseeni. Nyt siellä on vain himmeät päivänvalopolttimot, jotka auttavat videoiden värikorjailussa. Valokuvien kriittiseen tarkasteluun ne ovat aivan liian pimeät. Mutta toisaalta harva ihminen tulee katselemaan näitä kuvia steriilissä hyvin valaistussa huoneessa. Pakkohan näiden on nyt toimia vähän joka tilassa.

Parin viikon päästä lähetän Dialabiin taas uuden satsin tiedostoja. Kaikkien testivedosten jälkeen tulen siihen lopputulokseen, että joudun opettelemaan kokonaan uuden tavan värikorjaillla. Paperilla kuva näyttää niin erilaiselta kuin taustavalaistulla monitorilla. Tämähän on tietenkin täysin loogista, kun sitä näin jälkiviisaana pohtii. Kuvat tarvitsevat enemmän kirkkautta ja varjoihin tarvitaan lisää yksityiskohtia, joten niitäkin pitää korostaa. Olen niin tottunut värikorjailemaan videoita elokuvateatteriin ja nettiin, että koko homma yllättää minut. Olen viimeksi valottanut ja tehnyt paperikuvia 90-luvulla vanhempieni valokuvaamon pimiössä ja pari hassua kuvaa TAMKin taiteen ja viestinnäin opintojeni aikana. Mutta pikkuhiljaa homma alkaa hahmottumaan ja kun uusi erä vedoksia saapuu Dialabista, näyttävät ne erinomaiselta! Ensimmäinen este on ylitetty.